KäännösalaSuomeksi

Toimeksiantojen rakennuspalikat, osa II

Tämänkertainen kirjoitus koskee toimeksiannon kivijalkaa: mikä on toivottu palvelu ja kenen nähtäväksi valmis työ on tarkoitettu.

Ensimmäisen kysymyksen luulisi olevan yksinkertainen, sillä palvelun muoto syntyy tarpeesta: kun teksti halutaan toiselle kielelle, etsitään sille kääntäjä. Mutta millaisen käännöksen todella tarvitset? Kuten viime julkaisussa tuli pohdiskeltuakin, käännösvaihtoehtoja on monia yhdellekin lähtötekstille. Sama periaate käy myös muihin kielipalveluihin: kun lähetät tekstisi arvosteltavaksi tai toimitettavaksi, tiedätkö jo millaista palvelua toivot? Suoruus ja johdonmukaisuus tuottavat halutun lopputuloksen.

Itse palveluun liittyvien toiveiden huomioiminen on kuitenkin vasta alku, sillä varsinkin käännösten loppumuotoa sanelevat usein myös kohdekulttuurin ja -perinteen normit. Palvelun tuottajan täytyy pystyä navigoimaan asiakkaan tarpeiden ja näiden lopputulosta ohjaavien sanattomien sopimusten ristiaallokossa. Siinä auttaa tieto siitä, mihin lopputulosta aiotaan käyttää. Onko teksti menossa julkaisuun? Jos tekstille annettu palstatila ei jousta, merkitysten ilmaisutapoja on joskus pakko räätälöidä. Lukevatko tekstiä ikäihmiset vai nuoriso? Onko sen tarkoitus myydä tuotetta tai herättää tunnereaktioita? Oikolukuakin voi tehdä usealla eri tavalla: onko esimerkiksi puhekielisyys tai puhekieliset ilmaukset aina siivottava tekstistä? Vastaus on tietenkin ei. Vapaammalla tyylilläkin on paikkansa, ja on asiakkaan etu kertoa toimeksiannon toteuttajalle, minkä tyylin raameissa toivotaan pysyttävän. Kun tekijällä on käsitys siitä, minkä kohdeyleisön ja julkaisuformaatin normistoa on tarkoitus seurata asiakkaan mahdollisten omien toiveiden lisäksi, lopputulos on ennakoitavissa ja hyvin toteutettavissa.

Ennen varsinkin käännöksen tilaamista on hyvä pohtia kohdeyleisön roolia ja verrata sitä lähtötekstin lukijakuntaan: ovatko ne välttämättä samankaltaiset? Mitä kulttuurierot tekevät tekstisi sisällölle, miten sen tyyli vastaanotettaisiin uudessa kulttuurissa suoraan käännettynä? Itsekeskeinen vai itsekäs? Pahansuopa vai pahantahtoinen? Tarpeenmukainen vai tarpeellinen? Asiakaskeskeinen vai asiakaslähtöinen? Oletko varma, että valitsemasi vaihtoehto sopii normeihin, jotka vallitsevat toisen kulttuurin viestinnässä? Entä onko palveluasi tai tuotettasi tarkoitus markkinoida aivan uudelle kohderyhmälle toisella kielellä? Kun teet selväksi kääntäjälle, kenelle lopputulos on tarkoitettu, kääntäjä osaa valita sopivat sanat tekstisi merkityksien välittämiseen.

Kuten todettu, nämä periaatteet eivät kuitenkaan päde vain kääntämiseen, vaikka käännöksissä kohdeyleisön ja palveluun kohdistuvien toiveiden painoarvo onkin hyvin suuri. Otetaan esimerkiksi vielä litterointi eli sanelunpurku, joka herättää ehkä hämmästystä kohdeyleisöstä puhuttaessa: mitä tyylittelyä voi tehdä tekstille, joka on suora kirjallinen kopio puhutun nauhoitteen sisällöstä? Vaan onko se? Harvoin saneluita puretaan aivan sellaisenaan kuin ne on tallennettu: puhekielisyys voidaan vaihtaa kirjakieleen, jos esimerkiksi juhlapuhe on tarkoitus julkaista osana vuosikertomusta, ja puheelle tyypilliset sävyjä ja esimerkiksi epäröintiä ilmaisevat ynähdykset ja äännähdykset voidaan perata pois. Joskus sanelusta poimitaan vain haluttu informaatio ja syötetään tietokantoihin. Mitä ja kenelle -kysymykset palvelevat siis myös sanelunpurkajaa – ja ketä tahansa yrittäjää ja tämän asiakasta alasta huolimatta.

Englanniksi suomalaisittain tuttu sanonta “kuin nyrkki silmään” ilmaistaan usein sanonnalla “istuu kuin hansikas”. Kerrothan siis aina vapaamuotoista tilausta tehdessäsi, meille tai toiselle yritykselle, millaiset odotukset ja käyttötarkoitukset tilaustasi koskevat – haluatko tekstiltäsi enemmän nyrkkiä vai hansikasta.

 

Save

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.