KirjoittaminenSuomeksi

Ideasta romaaniksi – suunnittele ainakin nämä

Kirjoittamistapoja on yhtä monta kuin on kirjoittajaa. Suunnittelutapoja ja suunnitteluun liittyviä suhtautumistapoja lienee yhtä laaja kirjo. Kirjoittamiseen suhtaudutaan syystäkin hyvin henkilökohtaisesti, ja vaikka onkin olemassa laji- ja genrekohtaisiakin suuntaviivoja, on täysin kiinni itsestäsi, päätätkö noudattaa niitä täysin, valitsetko neuvoista itsellesi sopivat, vai hylkäätkö ne kokonaan.

Aloitin oman kirjoittajanpolkuni inspiraation ohjaamasta kirjoittamistavasta. Olen kuitenkin huomannut myöhemmin, oikeastaan vasta noin kuusi vuotta sitten, että hyödyn enemmän suunnittelevasta kirjoitustavasta. Tapa siirtää toki osan kirjoittamisen luovuudesta itse kirjoitusprosessista suunnitteluosuuteen, mutta suunnittelemalla olen huomannut saavani valmista aikaiseksi.

Tässä postauksessa kerron, mitkä osa-alueet olisi minun mielestäni hyvä aina suunnitella – jopa sen kirjoittajan, joka ei halua suunnitella käsikirjoituksestaan mitään.

 
Kaikki kumpuaa konfliktista

Tarina syntyy ideasta. Se saattaa liittyä henkilöhahmoon, johonkin yksittäiseen kohtaukseen tai vaikkapa miljööseen. Kuvittelemalla idealle puitteet päädyt kirjoittamaan, luomaan tarinasi maailman. Kaikki lähtee halustasi kuvitella. Kirjoitat, koska haluat luoda kuvittelemasi. Halusta kumpuaa motivaatio, se pitää kaiken liikkeessä, mielesi työskentelemässä henkilöhahmojesi ympärillä. Teet tarinaasi liittyviä oivalluksia ja päätöksiä, koska haluat tehdä niitä.

Kaikki mitä tarinassasi tapahtuu johtuu sinun senhetkisestä halustasi edetä, asettaa sanat virkkeiksi, muodostaa toimintaa, josta versoaa juoni. Jotta tarina etenisi, tarvitaan halu luoda henkilöhahmoja, joilla on toiveita, niin kuin sinulla itselläsi. Heidän tarinansa syntyy heidän pyrkimyksestään toteuttaa nämä toiveet, sekä konflikteista, joita syntyy, kun toteutumista uhkaa jokin ulkopuolinen tai sisäinen tekijä.

Konfliktin merkitystä korostetaan todennäköisesti (ja toivottavastikin) jokaisessa proosan luovan kirjoittamisen oppaassa. Sitä, miten juoni ei liiku ilman esteitä: päähenkilön matka koostuu sarjasta tavoitteita ja epäonnistumisia, vaikeuksia ja kiertoteitä. Mielestäni on kuitenkin hyödyllistä unohtaa konfliktihakuinen juonikehittely, ”Mikä este seuraavaksi päähenkilölle heitetään?”, ja sisäistää, mitä konfliktien asettamisella itse asiassa haetaan tarinaan.

Aloitin tämän kirjoituksen tarkoituksellisesti kirjoittajan haluista ja niiden seurauksista, sillä kirjoittamamme tarinat heijastavat ja imitoivat elämää. Päähenkilöt ovat oman maailmansa, tarinansa, kirjoittajia – he toimivat, reagoivat ja tuntevat omista haluistaan käsin. Kerron kohta, miksi tällä havainnolla on merkitystä.

 
Alku ja loppu – merkityksen antajat

Ennen konflikteihin paneutumista tulisi kuitenkin muodostaa jonkinlainen käsitys siitä, mistä päähenkilö on tulossa ja minne menossa. Syytä voisi hakea kirjallisuustieteestä, luovan kirjoittamisen teoriasta, jopa Aristoteleen Runousopista ja kolminäytöksisyydestä asti. Vastaus on kuitenkin yksinkertainen: alku ja loppu asettavat tarinalle tulkinnalliset ja ajalliset raamit. Vaikka kaunokirjallisuus usein heijastaa ja imitoi elämää, elävän henkilön elämässä on kuitenkin jatkuvuuden piirre, joka sopii yleensä huonosti strukturoituun, alun ja lopun sisältävään kerrontaformaattiin. Meitä kalvaa lukijoina uteliaisuus koetun merkityksellisyyttä kohtaan, ja merkityksen määritteleminen onnistuu vasta kokonaiskuvan avulla. Siksi minun tai sinun on vielä mahdotonta todeta omasta elämästämme, mikä merkitys sillä on ollut meitä ympäröivälle maailmalle. Alku ja loppu muodostavat tarinalle toivotut raja-aidat, vaikka ne olisivat kuinka häivytetytkin. Niiden avulla osaamme tulkita, mikä tarinassa, henkilön elämässä, oli tärkeää.

Elämässä meillä on määrättömästi – jokaisena päivänä – haluja, toiveita ja aikomuksia, alkaen tv-kanavavalinnoista aina päivän toimintoihin ja jopa elämää muokkaaviin päätöksiin asti. Jotkut toteutuvat, osa ei, jotkut ovat niin pitkävaikutteisia, että yksi päivä, vuosi tai ihmisikä ei niille riitä. Tarinaa rajatessamme teemme tietoisen päätöksen siitä, millaisia toiveita ja tavoitteita päähenkilöillämme voi olla ja kuinka pitkän aikajänteen annamme niiden toteutumiselle tai epäonnistumiselle.

 

 

Kokonaiskuva ohjaa toimintaa – ja kirjoittamista

Kun meillä on rajattu aika ja kokonaisuus, näemme, miten konfliktit muuttavat tavoitteitamme tai pakottavat meidät taistelemaan niiden puolesta.

Jos kertoisin tarinan edellisestä vaatekauppareissustani, aikeeni ostaa eräs vaatekappale romuttuisi siihen, että kokoani ei enää ollutkaan jäljellä. Joutuisin valinnan eteen: ostanko jonkin korvaavan vaatekappaleen, odotanko hyllyjen täydennystä muutaman päivän, tilaanko netistä vai vaihdanko kauppaa? Mitä pienempiinkin toiveisiimme liittyy konfliktin vaara. Myös tarinamme henkilöiden elämää johdattelee sama epäonnistumisen tai ristiriidan uhka.

Siksi tarina ja sen juoni tuntuvat aidolta, jos päähenkilö ei saa aina heti haluamaansa. Emmehän mekään saa. Kirjoittajana haluamme luoda lukijalle illuusion siitä, että kerromme tarinan henkilöistä, jotka voisivat olla olemassa. Siksi on tärkeää oivaltaa, että kirjoitamme muista oman elämänsä sepistä.

Tarinalla on oltava alkunsa ja loppunsa, jotta konfliktilla ja sen ratkeamistavalla olisi merkitystä. Suosittelen alun ja lopun suunnittelemista etukäteen jo siis tästäkin syystä – et voi tietää, millaiseksi lukijan kokemus tarinasi merkityksestä muodostuu, jos et ole asettanut sille selkeitä raameja jo kirjoitusprosessisi alussa. Jälkikäteen on aina mahdollista editoida tekstiäsi haluttuun suuntaan, mutta hyvästä pohjatyöstä ei ole koskaan haittaa: se vähentää editoinnin tarvetta, ja tiedät itsekin kirjoittamisen aikana, mihin laivasi on matkalla.

 
Juonesta kohti henkilöhahmoja

Kun kirjoitusoppaat puhuvat konfliktista ja juonen rakentamisesta, saattaa siitä tulla hyvin kliininen kuva koko suunnitteluprosessista, ”Keksi tarinaan muutama este ylitettäväksi!” Itse asiassa konfliktien pohtiminen ja keksiminen saattaa tuntua hyvin väkinäiseltä. Sehän on juoneen keskittymistä, juonen tietoista hiomista. Tarinaa suunnitellessa saattaa tuntua siltä, ettei luovuudelle ja luonnolliselle luomisprosessille jää sijaa, jos sitä tarkastelee vain sarjana erilaisia rakennuspalikoita. Siksi minulle oli tärkeää oivaltaa, mistä konfliktien tarve ja luonne kumpuaa. Se palautti minut takaisin tarinan lähteelle, henkilöhahmojen pariin.

Kun tiedät, mitä henkilöhahmosi haluavat, sinun ei tarvitse tietoisesti keksiä ja pakottaa juoneen esteitä. Henkilöhahmojesi luonteet myös yksilöityvät kuin itsestään: kuvittele päähenkilösi mainitsemaani vaatekauppaan ja valitse hänen tapansa ratkaista ongelmatilanne. Hän saattaisi valita aivan toisen ratkaisun kuin mihin minä päädyin.

Mitä siis haluat henkilöhahmojesi haluavan? Konfliktit kumpuavat päätöksistä. Päätökset kumpuavat konflikteista.

 
Tunne tarinasi ranka – suunnittele ainakin nämä

Olen käynyt läpi syyt sille, miksi pidän konflikteja, sekä tarinan alkua ja loppua tärkeinä osina tarinan kannalta. Toivottavasti olet samaa mieltä. Jos haluat suunnitella nämä kolme juonen pääelementtiä, se onnistuu vaivattomasti kysymällä itseltäsi ainakin nämä kysymykset:

  • Mitä päähenkilösi haluaa?
  • Mitä päähenkilösi ei halua/haluaa välttää?
  • Mikä on tarinasi alkutilanne?
  • Mihin tarinasi on tarkoitus loppua?

Saat varteenotettavan vaihtoehdon tarinasi pääkonfliktiksi kahden ensimmäisen kysymyksen vastauksesta. Juoni taas syntyy, kun yhdistät kaksi viimeistä vastausta toisiinsa pääkonfliktisi kautta. Juoni mutkistuu ja haarautuu sivujuoniksi, kun tuot mukaan muut henkilöt ja heidän halunsa: Miten henkilöhahmojen toiveet risteävät, mitä valintoja niiden väliset konfliktit pakottavat päähenkilön tekemään? Henkilöhahmojen pyrkimyksistä syntyvät myös heidän roolinsa tarinassa päähenkilön ystävinä tai vastustajina.

Mutta se onkin jo toisen blogikirjoituksen aihe.

 

 Tässä lopuksi toivon, että olen onnistunut välittämään kaksi ajatusta tämän artikkelin avulla:

  • Tarinan suunnittelun ei tarvitse olla juonikeskeistä, päinvastoin, juoni syntyy henkilöhahmojen toiveista, aikeista ja päätöksistä.
  • Tarinan suunnittelu voi olla yksinkertaista.

Kannustan kokeilemaan eri tapoja jäsentää kirjoittamistasi, oli se sitten muistilapuilla, Scrivener-ohjelmalla tai Excel-taulukolla, yksityiskohtaisesti tai pääkohtia mukaillen. Tämä artikkeli on toivottavasti tarjonnut siihen alustavan pohjan.

 

Toivotankin sinulle nyt inspiroivia suunnitteluhetkiä päähenkilösi ajatusten parissa! Ensi kerralla Ideasta romaaniksi -sarjassa käyn tarinan aloituksen kimppuun. Miltä näyttävät eri aloitustyypit ja mitä etuja tai haittoja niillä on? Se selviää seuraavassa artikkelissani!

 

—-

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.