KirjoittaminenSuomeksiToimitus

Arvostelupalvelu vai koelukija? Esilukijan mietteitä leipätyöstä

Ennen yritykseni perustamista olin lukenut tuttavieni ja tuntemattomienkin romaanikäsikirjoituksia jo muutaman vuoden harrastuspohjalta. Varsinkin näin luovan kirjoittamisen arvostuksen levitessä alana ja kirjoittamisen yhteisöllisyyden lisääntyessä ovat useat kirjoittajat yhä kiinnostuneempia luetuttamaan käsikirjoituksensa muilla ennen kustantamoiden lähestymistä.  Internet on ollut tähänkin valtavan hyödyllinen työkalu: kirjoittamisesta kiinnostuneet ja sitä harrastavat ovat voineet kerääntyä yhteen keskustelemaan ja etsimään yhteisöllisyyden muotoja – omasta fyysisestä sijainnistaan riippumatta. Omat läheiset ja ystävät ovat edelleen varmasti suosittu ensilukijakunta, mutta myös tuntemattomien lempeä kritiikki ja tuki on selvästi havaittu hyödylliseksi oman kirjoitusprosessin kannalta; koelukijoita etsitään keskustelufoorumien, blogien ja keskusteluryhmien välityksellä, kansallisesti ja kansainvälisesti. Halukkaita löytyy vaihtelevin genre- ja osaamisaluein laidasta laitaan, jokaiselle kirjoittajalle löytyy varmasti juuri etsimänsä lukija tai lukijoiden ryhmä.

Vasta yritykseni myötä aloin tarjota lausuntopalvelua, toimitusta ja oikolukua kirjoittajakollegoilleni myös maksullisesti. Tarjoudun edelleen mielelläni kirjoittajapiireissä koelukijaksi myös ilmaiseksi, koska rakastan kirjoittamista ja kirjallisuutta ja haluan nähdä toisten saavuttavan kirjaunelmansa toivomallaan tavalla. Seurattuani kommentteja koelukijoista ja arvostelupalvelujen maksullisuudesta aloin kuitenkin pohtia, miksi kukaan koulutuksestani ja kokemuksestani huolimatta haluaisi maksaa ehdoin tahdoin samankaltaisesta palvelusta, jonka saisi ilmaiseksi. Jos ei minulta, varmasti joltakulta toiselta, joka ehkä ei olisi koulutettu alalle, mutta joka toisi tervetulleen uuden näkökulman käsikirjoituksen työstämiseen siitä huolimatta.

Miksi siis sinun, hyvä lukija, kannattaisi palkata minut varsinaisena asiakkaanani?

Minun, ja puhun todellakin vain itsestäni, palveluissani ei ole mielestäni merkittävää eroa, tilasitpa minulta arvostelupalvelun, tai pyysit kirjoitusryhmän välityksellä koelukua yleiskommentein. Pyysitpä minulta ystävänpalveluksena kirjoitusvirheiden poistoa ja yksityiskohtiinkin pureutuvia kommentteja, tai tilasit yritykseni kautta toimituspalvelun. Palvelun suorittajahan ei muutu: silmäni tarttuvat tiettyihin asioihin riippumatta siitä, maksetaanko minulle siitä vai ei. Voisin ehkä jättää mainitsematta esimerkiksi viljelemistäsi lauseenvastikkeista palkkiottomuuden nimissä, mutta se tuntuisi pikkusieluiselta. Pyrin tekemään siis aina parhaani, riippumatta siitä, millainen asiakas olet – varsinainen maksava asiakas, vai harrastuspuolen tuttava. Joten miksi maksaisit, jos palveluiden välillä ei ole eroa?

Tai no, taitaa sittenkin olla. Kerron kohta, miksi ammatillani kääntäjänä, oikolukijana ja tekstien toimittajana on merkitystä (syy ei ole ehkä se ilmeisin).

Erot tilattujen ja pyydettyjen koelukujen välillä tulevat luonnostaan siitä, että varsinaiset asiakkaani saavat minulta resurssini keskitetysti omaan ja tekstinsä käyttöön silloin, kun olen parhaimmillani: virkeä, keskittynyt, innokas käymään työhön. Sen sijaan ilmaiseksi koelukua minulta pyytäneet saavat minut käyttöönsä työpäiväni päätteeksi niillä resursseilla ja sillä jaksamisella, joka minulla on vielä illalla vapaa-ajallani jäljellä. Tässä ammattini tulee kuvaan: tietenkin yritän antaa kaikkeni jokaiselle käsittelemälleni tekstille, mutta sillä on merkitystä, olenko koko päivän kääntänyt, toimittanut, oikolukenut, litteroinut, lukenut ja/tai kirjoittanut tekstejä ennen toimeen tarttumista – vai otanko tekstisi toimitettavakseni aamuteeni jälkeen, kun aurinko (toivottavasti) paistaa ja en ole vielä lukenut korkeintaan muuta kuin ensimmäiset uutisotsikot. Olenhan vain ihminen.

Haluaisinkin siis ajatella jopa kirjoittajana, että maksulliset lausuntopalvelut ja toimittajat eivät niinkään pyydä minua maksamaan erityisasiantuntijuudestaan, vaan pikemminkin siitä, että laitan itseni ja tekstini etusijalle – ja pyydän koelukijaa tekemään samoin. Tällä en tietenkään väheksy kollegoideni asiantuntijuutta, enkä omaani: on varmasti väliä, millainen kokemus ja koulutus käsikirjoituksesi koelukijalla on. Onko hän lukenut ennen toisten tekstejä, kirjoittaako kaunokirjallisuutta itse. En esimerkiksi olisi missään nimessä harjaantunut poimimaan teksteistä anglismeja, luonnottomia kielikuvia tai epätarkkaa kieltä, ellen olisi koulutukseltani kääntäjä. Tapani tarkastella jokaista kohtausta ja lukua osana kokonaisuutta on syntynyt varmasti elokuvatieteen tuntemukseni ansiosta. Parannusehdotukseni eivät todennäköisesti olisi sellaisia kuin ovat, jos en itse kirjoittaisi tavoitteellisesti proosaa. Näistä omista esimerkkiominaisuuksistani huolimatta näen maksullisen ja maksuttoman koeluvun pääeron kuitenkin juuri satsauskysymyksenä: hyvä toimitus vaatii sitoutumista, aikaa ja panostusta, sen jokainen kirjoittaja tietää.

On täydellisen ymmärrettävää, jos et halua maksaa koeluvusta tai lukijapalautteesta ainakaan juuri nyt. Itse asiassa aion olla niinkin pöljä markkinoinnillisesti, että ammun itseäni jalkaan: neuvoisin jopa pyytämään ammattimaisen lausunnon vasta, kun olet kirjoittanut käsikirjoituksesi ensimmäisen version ja harkitset jo kustantamoiden lähestymistä kokonaisella käsikirjoituksella. Siinä innostuksen ja jännityksen myllerryksessä on hyvä hetki henkäistä syvään, katsoa tekstiä uudelleen ja pohtia, oletko antanut sille kaikkesi, vastaako käsikirjoitus sitä mielikuvaa, joka sinulle on siitä muodostunut. Jos vastaus on epäröivä, mutta et myöskään oikein tiedä, mitä tekstillesi tekisit, on tullut arvostelupalvelujen aika.

Minä olen silloin täällä.

Muokattu 28.8.2018

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.